Jotkut päivät ovat sellaisia, että kaikki eivät mene oikein putkeen.
Eilen menin töihin puoli kahdeksi (työskentelen siis isossa avokonttorissa, jossa minulla ei ole omaa työpöytää) ja olin paikalla hyvissä ajoin 10-15 minuuttia ennen työpäivän alkua. Kiertelin aika kauan, että löysin tyhjän työpöydän. Vaikka meillä ei olekaan omia pöytiä, niin suurin osa istuu vakiopaikoilla. Tämä ei ollut minun vakkari ja todella epäsiisti. Siirsin paperit syrjään, pyyhin pölyt, hankasin kahvitahrat, puhdistin näytön ja näppiksen. En löytänyt tuolia, pyysin esimiestäni etsimään sellaisen. Puhelimeen ei ollut vahvistinta, kiertelin ja löysin eräältä pöydältä pari ylimääräistä ja otin niistä yhden.
Menin hakemaan teetä. Keittiössä ei ollut ainuttakaan puhdasta mukia (minulla on oma muki, mutta jos tulen iltapäivällä töihin, niin joku on taatusti ottanut sen käyttöönsä) ja likaiset olivat koneessa ja kone päällä. Otin kesken ohjelman mukin (löysin jopa omani) ja hinkkasin sen puhtaaksi kahden sentin kaakaojämistä (eivät minun jäljiltäni...). Menin aloittamaan työt. En päässyt kirjautumaan ohjelmaan, jolla teemme töitä. Erikoinen virheilmoitus, esimieheni neuvoi buuttaamaan koneen. (Koneet ovat aika hitaita, tässä kuussa saadaan vielä uudet koneet.) Ajattelin syödä sillä välin välipalan. Myöskään yhtään ainutta lusikkaa ei ollut puhtaana, sekin piti kaivaa käynnissä olevasta astianpesukoneesta.
Kone käynnistyi. Ohjelma käynnistyi. Sitten huomasin, että puhelimen vahvistin ei toimi. Se vaan vinkuu. Pyysin apua esimieheltäni. Etsittiin toinen vahvistin. Myöskään se ei toiminut. Mietin, että olisiko järkeä heittää rikkinäiset vahvistimet pois... Kolmas vahvistin toimi. Kaksi minuuttia myöhemmin huomasin, että en pääse verkkoon, en ulkoiseen enkä sisäiseen. Pyysin taas apua esimieheltäni, joka hämmästeli sitä hetken ja haki sitten atk-tukea paikalle, joka hämmästeli sitä hetken ja totesi sitten, että joku palomuuri estää nyt kaiken ja hän ei pysty tekemään sille mitään.
Siinä vaiheessa kello olikin jo kolme ja ensimmäiset aamuvuorolaiset lähtevät kotiin ja pääsin vaihtamaan paikkaa. Hymyillen totesin, että tämä päivä ei oikein lähde putkeen ja voisin oikeastaan lähteä vaikka kotiin. Esimieheni pohti, että ei koskaan haluaisi nähdä minun suuttuvan. Epäili, että olisin todella pelottava ihminen silloin.
Loppupäivä töissä sujui mallikkaasti ja tein todella hyvää tulosta.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa
Tunnustan. Meillä ei ole yhtäkään energiansäästölamppua. Aluksi minua epäilytti energiansäästölamppujen sisältämä elohopea, mutta asia on selitetty niin, että sähköntuotannossa (siinä erotuksessa, miten paljon enemmän tarvitaan sähköä hehkulampun käyttämiseen verrattuna energiansäästölampun käyttämiseen) syntyy enemmän elohopeaa kuin mitä lampuissa on. Myös lamppujen varastoiminen ja kuljetus käytön jälkeen kuulostaa kovin epäkäytännölliseltä. Mutta jos kerta viisaat sanovat, niin kai se sitten niin on.
Asialla on siis sekin kääntöpuoli, että enhän minä ole tosin ostanut hehkulamppujakaan miesmuistiin tuota yhtä keittiön liesituulettimen kynttilälamppua lukuunottamatta. Koska energiansäästölampun valmistamiseen menee viisi kertaa enemmän enrgiaa kuin hehkulampun, ympäristön nimissä ei kannata tehdä hutiostoksia. Osa lampuista on sellaisia, että niiden syttyminen kestää aika kauan. Esimerkiksi olen käynyt vessoissa, joissa valo ei ole ehtinyt kunnolla syttyä, kun olen tullut jo ulos. Sellaista lamppua en halua ostaa. Silloin voisi alkaa mielestäni käyttää vaikka päreitä. Mutta kun missään ei ole tarkkaan kerrottu, mitkä lamput ovat hyviä ja mitkä huonoja. Sen olen sentään jo selvittänyt, että millaiset lumen-määrät vastaavat mitäkin watteja (430 lumenia vastaa 40 wattia ja 710 lumenia vastaa 60 wattia).
Lähikaupassa siis tarkkailin liesituulettimeen sopivia lamppuja. Energiansäästölamppu maksoi jotain 7-8 euroa ja kun en voinut tietää, millainen olisi hyvä, niin ostin tutun hehkulampun.
Joku voi ihmetellä tätä tarkkaa pohdintaa lampun hankinnasta. Mutta eikö kyse ole aika pitkän ajan ostoksista? Hehkulamppujen käyttöiäksi sanotaan 1000 tuntia, eli noin vuosi. Mutta meillä ei siis ole vuoden aikana yhtäkään omaa (liesituulettimen lamppu oli jo asunnossa) hehkulamppua uusittu (ja olivathan toki lamput valaisimissa ennen kuin tähän muutettiin. ) Eli ehkä hehkulamppuni kestävät ainakin sen pari vuotta. Ja energiansäästölämppujen luvataan kestävän jopa 15 kertaa pidempään, eli samaa valoa olisi katseltava melkein eläkeikään saakka. Toivottavasti tästä nyt kuultaa läpi skeptisyys, en nimittäin alkuunkaan usko, että lamppu kestäisi kolmeakymmentä vuotta.
Voisikohan joku muuten kertoa, paljonko kotinne sähkölaskut ovat pienentyneet energiansäästölamppuihin siirtymisen vuoksi?
(Tarkastelin muuten vielä tarkemmin kotimme valaisimia. Aivan tavallisia, normaalikokoisia 40 watin hehkulamppuja meillä kahdessa valaisimessa: olohuoneen lattialampussa sekä työhuoneen kattovalossa. Keittiössä on omaa valoa halogeenispoteissa, olohuoneessa erikoisemmat hehkulamput, samoin makuuhuoneessa, jossa on isokupuinen lamppu, joka on osa valaisimen estetiikkaa, makuuhuoneen lattiavalaisimen lamput ovat ihan oudot, sirisevätkin vielä. Yhdessä pöytälampussa on kynttilähehkulamppu ja eteisen, vessan, kylppärin ja saunan valaisimet kuuluvat asuntoon.)
Mutta nyt siis olen alkanut tutkia lamppuasiaa ja seuraavana hankitaan sitten energiansäästölamppuja. Sitä ennen aion tutkia, että tarvitsenko tuota makuuhuoneen valaisinta varten varastoon hehkulamppuja. Valaisinten uusinta energiansäästön nimissä ei tunnu kovin järkevältä.
Lisää lampuista lampputiedosta.
Asialla on siis sekin kääntöpuoli, että enhän minä ole tosin ostanut hehkulamppujakaan miesmuistiin tuota yhtä keittiön liesituulettimen kynttilälamppua lukuunottamatta. Koska energiansäästölampun valmistamiseen menee viisi kertaa enemmän enrgiaa kuin hehkulampun, ympäristön nimissä ei kannata tehdä hutiostoksia. Osa lampuista on sellaisia, että niiden syttyminen kestää aika kauan. Esimerkiksi olen käynyt vessoissa, joissa valo ei ole ehtinyt kunnolla syttyä, kun olen tullut jo ulos. Sellaista lamppua en halua ostaa. Silloin voisi alkaa mielestäni käyttää vaikka päreitä. Mutta kun missään ei ole tarkkaan kerrottu, mitkä lamput ovat hyviä ja mitkä huonoja. Sen olen sentään jo selvittänyt, että millaiset lumen-määrät vastaavat mitäkin watteja (430 lumenia vastaa 40 wattia ja 710 lumenia vastaa 60 wattia).
Lähikaupassa siis tarkkailin liesituulettimeen sopivia lamppuja. Energiansäästölamppu maksoi jotain 7-8 euroa ja kun en voinut tietää, millainen olisi hyvä, niin ostin tutun hehkulampun.
Joku voi ihmetellä tätä tarkkaa pohdintaa lampun hankinnasta. Mutta eikö kyse ole aika pitkän ajan ostoksista? Hehkulamppujen käyttöiäksi sanotaan 1000 tuntia, eli noin vuosi. Mutta meillä ei siis ole vuoden aikana yhtäkään omaa (liesituulettimen lamppu oli jo asunnossa) hehkulamppua uusittu (ja olivathan toki lamput valaisimissa ennen kuin tähän muutettiin. ) Eli ehkä hehkulamppuni kestävät ainakin sen pari vuotta. Ja energiansäästölämppujen luvataan kestävän jopa 15 kertaa pidempään, eli samaa valoa olisi katseltava melkein eläkeikään saakka. Toivottavasti tästä nyt kuultaa läpi skeptisyys, en nimittäin alkuunkaan usko, että lamppu kestäisi kolmeakymmentä vuotta.
Voisikohan joku muuten kertoa, paljonko kotinne sähkölaskut ovat pienentyneet energiansäästölamppuihin siirtymisen vuoksi?
(Tarkastelin muuten vielä tarkemmin kotimme valaisimia. Aivan tavallisia, normaalikokoisia 40 watin hehkulamppuja meillä kahdessa valaisimessa: olohuoneen lattialampussa sekä työhuoneen kattovalossa. Keittiössä on omaa valoa halogeenispoteissa, olohuoneessa erikoisemmat hehkulamput, samoin makuuhuoneessa, jossa on isokupuinen lamppu, joka on osa valaisimen estetiikkaa, makuuhuoneen lattiavalaisimen lamput ovat ihan oudot, sirisevätkin vielä. Yhdessä pöytälampussa on kynttilähehkulamppu ja eteisen, vessan, kylppärin ja saunan valaisimet kuuluvat asuntoon.)
Mutta nyt siis olen alkanut tutkia lamppuasiaa ja seuraavana hankitaan sitten energiansäästölamppuja. Sitä ennen aion tutkia, että tarvitsenko tuota makuuhuoneen valaisinta varten varastoon hehkulamppuja. Valaisinten uusinta energiansäästön nimissä ei tunnu kovin järkevältä.
Lisää lampuista lampputiedosta.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Siskon synttärikakku
Nyt kävi niin, että tein siskolle synttärikakun, mutta en muistanut ottaa kuvaa siitä. Tosin ei sen väliä, koska en taaskaan koristellut sitä mitenkään! Tällä kertaa olin tyytyväinen muuten, mutta nyt onnistuin vähän tyrimään pohjan! Vähän lisää voita (tai no margariinia käytin, kun ei ollut voita) olisi pitänyt olla. Ehkä tosiaankin olisi pitänyt käyttää voita. En ole viime aikoina enää käyttänyt leivonnassa margariinia. Nyt se pohja mureni vähän.
Sekoittelin siis paria ohjetta. Mutta kakku oli hyvä ja se yllättää hiukan sillä, että ei ole aivan överimakea, vaikka niin voisi ensi näkemältä kuvitella.
Olkoon kakun nimi
Suklaavanukas-mariannekakku
pohja:
vajaa 1,5 pötköä minttu-dominoita
50g voita (nyt tein siis margariinilla, mutta ensi kerralla taas voita ja vähän enemmän kuin tuo 50 grammaa)
täyte:
2 dl kuohukermaa
150 g eli pussillinen marianne-rakeita
250 g rahkaa
5 liivatetta
3/4 dl kevytmaitoa
kiille:
3 dl kevytmaitoa
1 dl oikeaa kaakaojauhetta
3/4 dl sokeria
3 liivatetta
Ja tehdään niin kuin tällaiset liivatekakut nyt yleensä tehdään.
Sekoittelin siis paria ohjetta. Mutta kakku oli hyvä ja se yllättää hiukan sillä, että ei ole aivan överimakea, vaikka niin voisi ensi näkemältä kuvitella.
Olkoon kakun nimi
Suklaavanukas-mariannekakku
pohja:
vajaa 1,5 pötköä minttu-dominoita
50g voita (nyt tein siis margariinilla, mutta ensi kerralla taas voita ja vähän enemmän kuin tuo 50 grammaa)
täyte:
2 dl kuohukermaa
150 g eli pussillinen marianne-rakeita
250 g rahkaa
5 liivatetta
3/4 dl kevytmaitoa
kiille:
3 dl kevytmaitoa
1 dl oikeaa kaakaojauhetta
3/4 dl sokeria
3 liivatetta
Ja tehdään niin kuin tällaiset liivatekakut nyt yleensä tehdään.
Riistäjämies
Nykyään törmää jatkuvasti lehdissä siihen, että työnantaja kohtelee työntekijöitä sikamaisesti. Taas kerran oli sellainen uutinen, kun CenCei kylpylän työntekijät eivät saaneet vuosikausiin pitää lomia. Kylpylöitä on kaksi: toinen Flamingossa Vantaalla ja toinen Torniossa. Vaikka uutinen koski vain Flamingoa, en missään tapauksessa käyttäisi myöskään Tornion palveluita (tosin en ole kyllä Tornion suuntaan menossakaan...) ja etenkin kun tämän firman taustalla häärii mies nimeltä Veikko Nenonen. Sama mies, joka häärii myös HairStoren taustalla. HairStoren asiathan muistamme hyvin lehdistä muutaman vuoden vuoden takaa. Hänethän tuomittiin työsyrjinnästä, työsopimuksen rikkomisesta, työturvallisuusrikoksesta ja yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain rikkomisesta. Työntekijät eivät saaneet sairausajalta palkkaa, elleivät tulleet töihin paikan päälle kuumeen mittaukseen.
Hairstore taitaa kuitenkin olla edelleen Suomen suurin kampaamoalan ketju. Minulle ei tulisi mieleenkään käyttää kyseisen firman palveluja.
Hairstore taitaa kuitenkin olla edelleen Suomen suurin kampaamoalan ketju. Minulle ei tulisi mieleenkään käyttää kyseisen firman palveluja.
torstai 7. lokakuuta 2010
Pipo, kauluri ja pöllökortti
Nappasin äidiltä neulelehdestä simppelin pipon ja kaulurin ohjeen. Kauluri on siis oikeastaan kuin kaulaliina, jonka ompelin renkaaksi ja se kiedotaan kaulaan kaksin kerroin. Pipo on siis ollut jo hetken käytössä, mutta viimeistelin sen tänään vielä spiraaliruusulla. Lupasin tehdä koulukaverille samanmoisen harmaan pipon. Lankana tässä on Novitan Rose mohair, jossa siis on enemmän akryylia kuin mohairia. Ehkä se jonkinmoista käsinpesua sietää ilman että muuttuu aivan kauheaksi. Tosin eihän pipoja nyt valtavan usein tarvitse onneksi pestä.Kova into on nyt neuloa ja puuhailla kaikenlaista. Korttejakin olen muutaman tehnyt, mutta totesin, että enhän minä niitä tänne nyt esille laita ennen kuin ne on annettu. Olisihan se hölmöä nähdä ensin täällä kortti ja sitten saada samanmoinen kohta postissa! Mutta tämä kortti laitettiin menemään, kun erään nuoren miehen kolmekymppisistä oli pari viikkoa aikaa:
Jatkoa kieliasiasta
Ensimmäisenä kommentoin muutaman sanan nimimerkille Vapaa kielivalinta, joka oli kommentoinut edellistä postaustani. Hänen mukaansa on ruotsin sijaan mieluummin englannin olisi oltava pakollinen, koska se on maailman kieli. Kielien puhujamääristä on erilaisia arvioita, mutta esimerkiksi wikipedia sanoo, että englantia puhuu yhteensä reilut puoli miljardia ihmistä. Se on aika paljon. Maailman väkiluku on tällä hetkellä noin 6,7 miljardia. Yli kuusi miljardia siis ei puhu englantia. Se on aika paljon enemmän. Englantia enemmän puhutaan luonnollisesti kiinaa ja hindi on suunnilleen samoilla luvuilla englannin kanssa. Joten ehkä ei ole syytä kutsua englantia maailman kieleksi.
Jonkun mielestä tämä on saivartelua, mehän katsotaan tätä asiaa pohjoiseurooppalaisesta vinkkelistä. Niinpä! Niin sitä ruotsin kielen opiskeluakin katsotaan täältä meidän pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta. Valtaosahan ei varsinaisesti TARVITSE elämänsä aikana juuri mitään muuta kuin omaa kieltään muutamia satunnaisia poikkeuksia (lomamatkoja, jotain tiedonhakua tms lukuunottamatta). Vaikka meillä on näitä maailmanmatkaajia, niin iso osa minunkin ja teidänkin lähipiiristä elää vaikkapa Savossa (tai pk-seudulla tai missä tahansa) omissa ympyröissään. Ja Suomessa kuitenkin on kaksi virallista kieltä ja suomalaisille tutkimusten mukaan on tärkeää kuulua Pohjoismaihin. Ruotsin kieli ja kulttuuri on vahvasti mukana Suomen historiassa. No onhan Venäjäkin, sanoo joku. Kyllä, mutta emmehän me tänä päivänä halua tulla yhdistetyksi Venäjään vaan Pohjoismaihin. Se on nykyisyys ja tulevaisuus, miksi ruotsia on hyvä opiskella. Mikäli jonain päivänä ruotsi ei enää olisikaan toinen virallinen kielemme ja pohjoismaalaisuus ei olisi meille enää tärkeää, niin sitten nk. pakkoruotsin lopettaminen olisi keskustelun arvoista.
Meillä onneksi on valinnanvapautta ja sitä enemmän sitä on, mitä enemmän sitä käytetään. Mitä enemmän ja mitä erikoisempia kieliä kouluissa valitaan, sitä enemmän niitä tarjotaan. Kaikkien kielten kannalta on varmasti järkevää, että opiskelemme joka puolella myös vähän pienempiäkin kieliä, niin nämä pysyvät elossa vielä useita satoja vuosia.
Muutes. Yliopisto-opinnot ainakaan taidehistorian tai luonnontieteiden puolella eivät vaadi mitenkään erityisen hyvää englanninkielen taitoa. Riittää, että pystyy lukemaan kirjallisuutta englanniksi.
Paljon kiitoksia muuten kommentista! Minusta on aina hienoa, kun saadaan aikaan keskustelua.
Jonkun mielestä tämä on saivartelua, mehän katsotaan tätä asiaa pohjoiseurooppalaisesta vinkkelistä. Niinpä! Niin sitä ruotsin kielen opiskeluakin katsotaan täältä meidän pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta. Valtaosahan ei varsinaisesti TARVITSE elämänsä aikana juuri mitään muuta kuin omaa kieltään muutamia satunnaisia poikkeuksia (lomamatkoja, jotain tiedonhakua tms lukuunottamatta). Vaikka meillä on näitä maailmanmatkaajia, niin iso osa minunkin ja teidänkin lähipiiristä elää vaikkapa Savossa (tai pk-seudulla tai missä tahansa) omissa ympyröissään. Ja Suomessa kuitenkin on kaksi virallista kieltä ja suomalaisille tutkimusten mukaan on tärkeää kuulua Pohjoismaihin. Ruotsin kieli ja kulttuuri on vahvasti mukana Suomen historiassa. No onhan Venäjäkin, sanoo joku. Kyllä, mutta emmehän me tänä päivänä halua tulla yhdistetyksi Venäjään vaan Pohjoismaihin. Se on nykyisyys ja tulevaisuus, miksi ruotsia on hyvä opiskella. Mikäli jonain päivänä ruotsi ei enää olisikaan toinen virallinen kielemme ja pohjoismaalaisuus ei olisi meille enää tärkeää, niin sitten nk. pakkoruotsin lopettaminen olisi keskustelun arvoista.
Meillä onneksi on valinnanvapautta ja sitä enemmän sitä on, mitä enemmän sitä käytetään. Mitä enemmän ja mitä erikoisempia kieliä kouluissa valitaan, sitä enemmän niitä tarjotaan. Kaikkien kielten kannalta on varmasti järkevää, että opiskelemme joka puolella myös vähän pienempiäkin kieliä, niin nämä pysyvät elossa vielä useita satoja vuosia.
Muutes. Yliopisto-opinnot ainakaan taidehistorian tai luonnontieteiden puolella eivät vaadi mitenkään erityisen hyvää englanninkielen taitoa. Riittää, että pystyy lukemaan kirjallisuutta englanniksi.
Paljon kiitoksia muuten kommentista! Minusta on aina hienoa, kun saadaan aikaan keskustelua.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Kielten opetuksesta
Pidän naurettavana keskustelua pakkoruotsin poistamisesta. Ennemminkin voisimme keskustella, että miten nuoret oppisivat edes vähän ruotsia sinä aikana, mitä pulpetteja kuluttavat peruskouluissa ja lukiossa.
Suoritin vuosi sitten virkamiesruotsin yliopistolla. En ollut tarvinnut ruotsia virallisesti missään lukion jälkeen, mutta toki olen asunut pääkaupunkiseudulla, salakuunnellut muita ihmisiä, lukenut Englannissa asuessani HBL:ää, kun Hesaria ei ole ollut saatavilla jne. Ruotsin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kirjoitin siitä aikoinaan M:n ja olisikohan todistuksessa killunut seiska. Mutta hääppöinen ruotsini oli hyvä verrattuna "nykynuorten" tasoon. Mieleen jäi eräs suullinen esitys, joka käsittelin valon aaltoluonnetta (tai jotain sinnepäin) ja puhuja puhui sumeilematta läpi esityksensä "VÄÄGENISTÄ". (väg=tie ja våg=aalto).
Suomalaiset opiskelevat vieraita kieliä entistä vähemmän. En nyt jaksa kaivaa niitä järkyttäviä prosenttilukuja, jotka luin Opettaja-lehdestä viime talvena. Mutta 1990-luvulla (muistakaamme laman!) valtaosa yläkoululaisista opiskeli kolmea vierasta kieltä, nyt niin tekee murto-osa. Jokin aika sitten seurasin yläkoulun valinnaisainevalintaa, niin ihmettelin, miten kielen voi valita vaikka vain yhdeksi kurssiksi yläkoulussa, eikö opetuksensa pitäisi jatkua pitkäjänteisenä läpi yläkoulun? Ei tarvitse, kun kielet yleensä aloitetaan sitten uudestaan lukiossa. Huokaus.
Useissa Euroopan maissa kielten opiskelu aloitetaan jo alakouluissa ja lapsethan kieliä parhaiten oppivat. Suomea vähemmän pakollista kieliopetusta alakouluilla on vain Belgian ranskankielisen yhteisön kouluissa, Kyproksella, Ruotsissa ja Turkissa.
Nyt suomalaislapset ja -nuoret opiskelevat useimmiten vain englantia ja ruotsia. Englantia ei tänä päivänä lasketa edes kielitaidoksi, niin itsestäänselvyys se tuntuu olevan ja valtaosa ei opi ruotsia. Meillä siis kasvaa täällä kielitaidottomien joukko. Eikö se ole omituista maailmassa, joka pienenee koko ajan? Vaikkapa ruotsin kielen osaaminen ei ole pelkästään sitä, että ihminen voi tarvittaessa vaikkapa virkamiehenä kohdata suomenruotsalaisen. Jos et ymmärrä ruotsia, et tiedä, mistä stadin slangin sanat tulevat tai osa ihan suomalaistakin sanoista. Jos osaat ruotsia, niin pystyt arvailemaan kylttejä/ruokalistoja tai mitä vain yksinkertaisia juttuja muissa pohjoismaissa. Jos osaat lisäksi saksaa, niin pystyt arvailemaan samoja asioita vaikkapa hollannissa tai luxemburgissa. Ja niin edelleen. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompaa uuden kielen opettelu on.
Minua harmittaa, että kielitaitoni on niin huono. En osaa mitään kieltä hirvittävän hyvin, mutta tulen toimeen englannillani, pystyn lukemaan ja hitaasti kommunikoimaan ruotsiksi. Saksaa pystyn lukemaan, jos pysytään yksinkertaisissa asioissa. Espanjaa opiskelin yhden syksyn, eli muutaman sanan ymmärrän, ainakin ruokalistasta. Latinan alkeet osaan ja sitä aion jatkaa. Se harmittaa, että en osaa yhtään ranskaa. Helpottaisi elämää kummasti, kun osaisi ranskaa. Olen ihan pihalla Ranskassa. En osaa lukea ruokalistoja (juustot ja pastat ovat samoja kaikilla kielillä, niillä on mentävä), en ymmärrä kylttejä (Sortie ei olekaan metroaseman nimi :D) Taidehistoriassa ei olisi yhtään haittaa siitä, että osaisi ranskaa ja italiaakin!
Jos osaisin vain englantia, niin olisin yhtä pihalla kaikkialla muuallakin Euroopassa (jos nyt jätetään ne kaksi saarta laskuista).
Eli minun ehdotukseni kielikeskusteluun: Varhaistetaan ensimmäisen kielen aloittamista ensimmäiselle luokalle, toinen kieli aloitetaan kolmannella tai neljännellä ja kolmas seiskalla. Yhden näistä on oltava ruotsi ja yhdeksi suositellaan englantia. Tarjotaan mahdollisuus opiskella neljättä kieltä valinnaisena 8 ja 9 luokkien ajan ja suositellaan, että kieltä luetaan pitkänä valinnnaisaineena. En osaa sanoa, minkä aineen opetuksesta otetaan tarvittavat kaksi tuntia ensimmäiselle kielelle, kun en tunne tarkasti opetussuunnitelmia alakouluille. Mutta nostan kielten opiskelun sille kolmannelle viivalla yhdessä luonnontieteiden ja taideaineiden kanssa (ensimmäisenähän on tietenkin äidinkieli ja toisena matematiikka).
Suoritin vuosi sitten virkamiesruotsin yliopistolla. En ollut tarvinnut ruotsia virallisesti missään lukion jälkeen, mutta toki olen asunut pääkaupunkiseudulla, salakuunnellut muita ihmisiä, lukenut Englannissa asuessani HBL:ää, kun Hesaria ei ole ollut saatavilla jne. Ruotsin kielen taitoni ei ole hääppöinen, kirjoitin siitä aikoinaan M:n ja olisikohan todistuksessa killunut seiska. Mutta hääppöinen ruotsini oli hyvä verrattuna "nykynuorten" tasoon. Mieleen jäi eräs suullinen esitys, joka käsittelin valon aaltoluonnetta (tai jotain sinnepäin) ja puhuja puhui sumeilematta läpi esityksensä "VÄÄGENISTÄ". (väg=tie ja våg=aalto).
Suomalaiset opiskelevat vieraita kieliä entistä vähemmän. En nyt jaksa kaivaa niitä järkyttäviä prosenttilukuja, jotka luin Opettaja-lehdestä viime talvena. Mutta 1990-luvulla (muistakaamme laman!) valtaosa yläkoululaisista opiskeli kolmea vierasta kieltä, nyt niin tekee murto-osa. Jokin aika sitten seurasin yläkoulun valinnaisainevalintaa, niin ihmettelin, miten kielen voi valita vaikka vain yhdeksi kurssiksi yläkoulussa, eikö opetuksensa pitäisi jatkua pitkäjänteisenä läpi yläkoulun? Ei tarvitse, kun kielet yleensä aloitetaan sitten uudestaan lukiossa. Huokaus.
Useissa Euroopan maissa kielten opiskelu aloitetaan jo alakouluissa ja lapsethan kieliä parhaiten oppivat. Suomea vähemmän pakollista kieliopetusta alakouluilla on vain Belgian ranskankielisen yhteisön kouluissa, Kyproksella, Ruotsissa ja Turkissa.
Nyt suomalaislapset ja -nuoret opiskelevat useimmiten vain englantia ja ruotsia. Englantia ei tänä päivänä lasketa edes kielitaidoksi, niin itsestäänselvyys se tuntuu olevan ja valtaosa ei opi ruotsia. Meillä siis kasvaa täällä kielitaidottomien joukko. Eikö se ole omituista maailmassa, joka pienenee koko ajan? Vaikkapa ruotsin kielen osaaminen ei ole pelkästään sitä, että ihminen voi tarvittaessa vaikkapa virkamiehenä kohdata suomenruotsalaisen. Jos et ymmärrä ruotsia, et tiedä, mistä stadin slangin sanat tulevat tai osa ihan suomalaistakin sanoista. Jos osaat ruotsia, niin pystyt arvailemaan kylttejä/ruokalistoja tai mitä vain yksinkertaisia juttuja muissa pohjoismaissa. Jos osaat lisäksi saksaa, niin pystyt arvailemaan samoja asioita vaikkapa hollannissa tai luxemburgissa. Ja niin edelleen. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompaa uuden kielen opettelu on.
Minua harmittaa, että kielitaitoni on niin huono. En osaa mitään kieltä hirvittävän hyvin, mutta tulen toimeen englannillani, pystyn lukemaan ja hitaasti kommunikoimaan ruotsiksi. Saksaa pystyn lukemaan, jos pysytään yksinkertaisissa asioissa. Espanjaa opiskelin yhden syksyn, eli muutaman sanan ymmärrän, ainakin ruokalistasta. Latinan alkeet osaan ja sitä aion jatkaa. Se harmittaa, että en osaa yhtään ranskaa. Helpottaisi elämää kummasti, kun osaisi ranskaa. Olen ihan pihalla Ranskassa. En osaa lukea ruokalistoja (juustot ja pastat ovat samoja kaikilla kielillä, niillä on mentävä), en ymmärrä kylttejä (Sortie ei olekaan metroaseman nimi :D) Taidehistoriassa ei olisi yhtään haittaa siitä, että osaisi ranskaa ja italiaakin!
Jos osaisin vain englantia, niin olisin yhtä pihalla kaikkialla muuallakin Euroopassa (jos nyt jätetään ne kaksi saarta laskuista).
Eli minun ehdotukseni kielikeskusteluun: Varhaistetaan ensimmäisen kielen aloittamista ensimmäiselle luokalle, toinen kieli aloitetaan kolmannella tai neljännellä ja kolmas seiskalla. Yhden näistä on oltava ruotsi ja yhdeksi suositellaan englantia. Tarjotaan mahdollisuus opiskella neljättä kieltä valinnaisena 8 ja 9 luokkien ajan ja suositellaan, että kieltä luetaan pitkänä valinnnaisaineena. En osaa sanoa, minkä aineen opetuksesta otetaan tarvittavat kaksi tuntia ensimmäiselle kielelle, kun en tunne tarkasti opetussuunnitelmia alakouluille. Mutta nostan kielten opiskelun sille kolmannelle viivalla yhdessä luonnontieteiden ja taideaineiden kanssa (ensimmäisenähän on tietenkin äidinkieli ja toisena matematiikka).
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Sata tavaraa
Hesarin Sunnuntai-sivuilla oli tänään juttua yhden kundin tavaroiden karsimisesta. Tämähän on tuttu juttu: karsitaan tavarat sataan kappaleeseen. Karsinta koskee vain omia henkilökohtaisia tavaroita, ei perheen yhteisiä. Lisäksi osa tavararyhmistä (eli kuulemma kirjat ja vaikkapa alusvaatteet) voidaan laskea yhdeksi tavaraksi.
Minua jäi kiinnostamaan se, että mitähän tuo mies oikein tekee. Niin omituisia tavaroita häneltä puuttui. Ei ollut kameraa, ei kumisaappaita, ei urheiluvaatteita tai välineitä (lukuunottamatta fillaria ja uimahousuja), ei sadetakkia tai sateenvarjoa. Ei kynää. Mies mainitsi ylioppilastodistuksen, mutta ei verotuspapereita, sopimuksia työstä, asumisesta tms, ei mitään muita todistuksia. Ei ainuttakaan valokuvaa. Ei ainuttakaan muiston vuoksi pidettäävää esinettä, ei kortteja, kirjeitä. Ei pelejä. Ilmeisesti hän harrastaa vain soittamista, muita harrastusvälineitä ei ollut.
Minä olen kerran karsinut omaisuuttani todella järeällä kädellä, kun läksin ulkomaille. Se oli typerää. Annoin ja myin tavaroita valtavat määrät pois, kirpparilla monista tavaroista saa murto-osan niiden hankinta-arvosta ja todennäköisyys löytää myöhemmin uudestaan kohtuullisessa ajassa vastaava tavara on sula mahdottomuus suuren tavaramäärän kohdalla.
Ihmiseltä, joka on karsinut tavaransa sataan kappaleeseen, voisi kysyä, että "tarvitsetko tuota todella?" ja melkein jokaisen kohdalla voi sanoa, että ei. Niinpä sitä voi päätyä siksi muinaiseksi filosofiksi, joka antoi juomakuppinsakin pois, kun vettä voi ihan hyvin juoda omien kouriensa muodostamasta kupista.
Ei ole huono karsia turhia tavaroita, jos niitä on kertynyt todella liikaa. Mutta tärkeämpi on tietenkin se, että ei edes hanki turhia tavaroita, ei itselleen eikä muile lahjaksi. Ja jos aikoo lähteä suurella kädellä karsimiselle, niin sitten pitää luvata, että ei edes hanki vastaavia tavaroita tilalle ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.
Kiteytän: En pidä minään sitä, että on vähän tavaraa ihan vain siitä syystä, että voi elvistellä sillä, että on vähän tavaraa.
Minua jäi kiinnostamaan se, että mitähän tuo mies oikein tekee. Niin omituisia tavaroita häneltä puuttui. Ei ollut kameraa, ei kumisaappaita, ei urheiluvaatteita tai välineitä (lukuunottamatta fillaria ja uimahousuja), ei sadetakkia tai sateenvarjoa. Ei kynää. Mies mainitsi ylioppilastodistuksen, mutta ei verotuspapereita, sopimuksia työstä, asumisesta tms, ei mitään muita todistuksia. Ei ainuttakaan valokuvaa. Ei ainuttakaan muiston vuoksi pidettäävää esinettä, ei kortteja, kirjeitä. Ei pelejä. Ilmeisesti hän harrastaa vain soittamista, muita harrastusvälineitä ei ollut.
Minä olen kerran karsinut omaisuuttani todella järeällä kädellä, kun läksin ulkomaille. Se oli typerää. Annoin ja myin tavaroita valtavat määrät pois, kirpparilla monista tavaroista saa murto-osan niiden hankinta-arvosta ja todennäköisyys löytää myöhemmin uudestaan kohtuullisessa ajassa vastaava tavara on sula mahdottomuus suuren tavaramäärän kohdalla.
Ihmiseltä, joka on karsinut tavaransa sataan kappaleeseen, voisi kysyä, että "tarvitsetko tuota todella?" ja melkein jokaisen kohdalla voi sanoa, että ei. Niinpä sitä voi päätyä siksi muinaiseksi filosofiksi, joka antoi juomakuppinsakin pois, kun vettä voi ihan hyvin juoda omien kouriensa muodostamasta kupista.
Ei ole huono karsia turhia tavaroita, jos niitä on kertynyt todella liikaa. Mutta tärkeämpi on tietenkin se, että ei edes hanki turhia tavaroita, ei itselleen eikä muile lahjaksi. Ja jos aikoo lähteä suurella kädellä karsimiselle, niin sitten pitää luvata, että ei edes hanki vastaavia tavaroita tilalle ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.
Kiteytän: En pidä minään sitä, että on vähän tavaraa ihan vain siitä syystä, että voi elvistellä sillä, että on vähän tavaraa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Maahanmuuttajat
Olen kovasti kiinnostunut maahanmuttokeskustelusta, tosin minusta keskustelu on välillä vähän kummallista. Jotkut väittävät, että maahanmuuttajat vievät heidän työpaikkansa ja naisensa ja niin edelleen. Maahanmuuttajat eivät ole kovin homogeeninen ryhmä. Ensin pitää tietää, keitä maahanmuuttajat ovat ennen kuin voi alkaa väittää heistä mitään.
Eli kävinpähän tilastokeskuksen sivuilta katsomassa, ketkä ovat muuttaneet maahamme viime vuonna. Heitä on yhteensä 26 699 kappaletta. (Maasta pois muuttaneita oli muutes reilut 12 000, pitäisikö keskustella vakavasti myös siitä asiasta?)
Kuka Suomeen muutti vuonna 2009? Suurin osa heistä on suomalaisia, reilut 8600 kappaletta, eli lähes kolmannes. Ihmisiä on muuttanut Suomeen mitä moninaisemmista maista. Muuttoja voidaan tarkastella joko niin, että mistä maasta ihmisiä muuttaa Suomeen (aasialainen voi muuttaa Suomeen Ruotsista, heitä tosiaan on 48 kappaletta) tai minkä maan kansalaisuus ihmisellä on. Ehkä ne kansalaisuudet kertovat eniten, tosin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet maassa, jonka kansalaisuus heillä on tai kansalaisuus on voinut muuttua matkan varrella.
EU-maiden kansalaisia Suomeen muutti reilut 6400, eli melkein neljännes. Muiden Euroopan maiden kansalaisia muutti vajaa 3400 ihmistä, eli reilut 12 prosenttia maahanmuuttajista. Afrikkalaisia 1975 ja aasialaisia reilut 5000, prosentteina siis seitsemän ja 19. Amerikkojen ja Oseanian eri kansalaisia sekä tuntemattomia jotakin kymmeniä tai satoja kutakin.
Tähän hätään en viitsinyt enää etsiä tietoja, mitä nämä ihmiset ovat tulleet tekemään tai miksi he ovat tänne tulleet. Mutta onpahan edes vähän faktaa keskustelujen tueksi.
Eli kävinpähän tilastokeskuksen sivuilta katsomassa, ketkä ovat muuttaneet maahamme viime vuonna. Heitä on yhteensä 26 699 kappaletta. (Maasta pois muuttaneita oli muutes reilut 12 000, pitäisikö keskustella vakavasti myös siitä asiasta?)
Kuka Suomeen muutti vuonna 2009? Suurin osa heistä on suomalaisia, reilut 8600 kappaletta, eli lähes kolmannes. Ihmisiä on muuttanut Suomeen mitä moninaisemmista maista. Muuttoja voidaan tarkastella joko niin, että mistä maasta ihmisiä muuttaa Suomeen (aasialainen voi muuttaa Suomeen Ruotsista, heitä tosiaan on 48 kappaletta) tai minkä maan kansalaisuus ihmisellä on. Ehkä ne kansalaisuudet kertovat eniten, tosin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan asuneet maassa, jonka kansalaisuus heillä on tai kansalaisuus on voinut muuttua matkan varrella.
EU-maiden kansalaisia Suomeen muutti reilut 6400, eli melkein neljännes. Muiden Euroopan maiden kansalaisia muutti vajaa 3400 ihmistä, eli reilut 12 prosenttia maahanmuuttajista. Afrikkalaisia 1975 ja aasialaisia reilut 5000, prosentteina siis seitsemän ja 19. Amerikkojen ja Oseanian eri kansalaisia sekä tuntemattomia jotakin kymmeniä tai satoja kutakin.
Tähän hätään en viitsinyt enää etsiä tietoja, mitä nämä ihmiset ovat tulleet tekemään tai miksi he ovat tänne tulleet. Mutta onpahan edes vähän faktaa keskustelujen tueksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)