torstai 25. marraskuuta 2010

kellon aika

Jostain syystä blogini on ollut Tyynenmeren ajassa. Kuvittelenkohan olevani siellä? Tästä eteenpäin eletään Helsingin aikaa.

Lahja ja karmaiseva juttu

Arvatkaapa mikä tämä on?



Se on ensimmäinen lahjapaketti! Olen käärinyt siihen pienen, alle kolme euroa maksavan pikkujoululahjan. Mutta en paljasta, mikä se on, sillä juhlat ovat vasta tänään illalla ja eihän paketteihin saa kurkkia! Onpa kiva, että minutkin on kutsuttu yksiin pikkujouluihin! Lisäksi työpaikalla on ilmeisesti kaksikin erilaista syömismeininkiä. Joulujuhlamieltä siis kodin ulkopuolellakin.

Mietin, että postaanko tätä edes samaan kirjoitukseen, mutta laitanpahan nyt kuitenkin, vaikka se on teemaltaan aivan karmaiseva. Me nimittäin näimme eilen, kun pyöräilijä jäi auton alle. Ajoimme toisen auton perässä ja näin jo hyvissä ajoin pyöräilijän, joka tuli reippaasti pyöräillen vasemmalta suojatietä pitkin. Kun se oli keskellä liikenteen jakajan kohdalla ehdin jo ajatella, että eikö edellä ajava autoilija pysähdy ja eihän hän pysähtynyt ja seurasin silmilläni avuttomana, kun mitään ei voinut tehdä, miten auto osui polkupyöräilijään ja pyöräilijä lentää ilmaan ja putoaa maahan ja kolauttaa päänsä.

Luulin, että huusin kauhusta, mutta en ilmeisesti huutanutkaan. Onneksi mieheni oli mukana (ja itse asiassa ajoi autoa) ja hän syöksyi auttamaan pyöräilijää. Minä soitin hätänumeroon ja toimin kuitenkin ihan järkevästi (hätäkeskukseen ja poliisille soittajana olen kuitenkin jo hyvin kokenut, ilmoitan kaikista rattijuopumusepäilyistä tien päältä). Käskin erään miehen siirtämään meidän auton keskeltä risteysaluetta pois ja toisen miehen katsomaan, että autoa kuljettaneella naisella ei ollut hätää. Aivan karmaiseva juttu. Näin kirjoittaa keskisuomalainen. Vähän epäilen tuota naisen syntymävuotta. Ulkonäöstä päätellen hän oli jo lähellä eläkeikää. Molemmat vietiin ambulanssiin.

Mutta miten ihminen voikaan muistaa asiat eri tavalla. Poliisin yksinkertaiseen kysymykseen, oliko edellämme ajava auto kääntymässä vai ajamassa suoraan, vastasimme miehen kanssa eri tavalla.

Pyöräilijällä ei ollut pyöräilykypärää. Ehkä minun pitäisi sitten alkaa käyttää sellaista. Toivotaan, että pyöräilijä toipuu.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Sekasotkua ja tosikoita

Viikonloppuna tosiaan vähän askartelin, oli todella rentouttavaa. Mies oli töissä, niinpä levittelin puuhani keittiön pöydälle. Tänään näytin valokuvan sotkusta, jonka sain aikaan keittiöön:



Mies oli ihan tyytyväinen, että ollut kotona näkemässä tuota livenä.

Meillä on työhuoneessa kaksimetrinen työpöytä, mutta en minä siinä mahdu mitään tekemään: toisessa päässä on muutama kasvi ja niiden lähellä sekalaisia tavaroita, sitten on tietokone ja nämä vievät yhteensä puolet pöydästä. Ajatukseni on ollut, että askartelen sillä toisella puolikkaalla, mutta yleensä siihen kertyy kaikkea mahdollista pinoihin. Kuten nytkin oli. Eilen vietin mukavan tuntisen setvien kasoja, mutta nyt on pinot poissa eli nyt siinä mahtuu tarvittaessa askartelemaan tai opiskelemaan tai mitä vain.

Pitsiliinat viritin ikkunaan. Pidän siitä kovasti. Etenkin kun pesin vielä sisemmän ikkunan, joka oli täynnä tahmatassujen sormen- ja nenän jälkiä (miten meillä näytti kaikki ikkunat samanlaisilta! ihmeellisiä vieraita!)



Uusimmassa Trendissä oli juttu "Tosikoista". Juttu ei yhtään houkutellut lukemaan, mutta luin silti. Ja hyvä, että luin. Suosittelen. Siinä oli siis haastateltu kirjailija Antti Nyléniä (never heard!) ja Palefacea. Miehet olivat monista asioista samaa mieltä kuin minä. Miten yhteiskuntamme on viihteellistynyt läpikotaisin ja mitään ei oteta tosissaan. Satatuhatta ihmistä liittyy yleislakkoryhmään, mutta kukaan ei liikauta takamustaan penkiltä. Aivan kuin vallankumous olisi napinpainalluksen takana. Viihteellisyys on mennyt niin pitkälle, että tosissani toivon minunkaltaiselle "vakavalle" ihmiselle omia uutisia ja omaa lehteä: Ylen puoli yhdeksän ja Hesari eivät niitä enää oikein täytä. Tai ehkä vielä täyttävät, mutta ne ovat saaneet niin paljon lätinöitä uutisten rinnalle, että minua ei kiinnosta.

Olen viime aikoina katsonut aika paljon telkkaria ja se on hemmetillistä kanavasurffailua. Ohjelmia ja mainoksia tuskin erottaa toisistaan, joka tuutista tunkee jotain käsittämätöntä soopaa. Kun haluan viihdettä, niin katson hauskoja sarjoja. Tässä idolsjackassbigbrothertukiainenseiskahulabaloo-maailmassa väitän, että me olemme edelleen enemmistö: me joita EI OIKEASTI KIINNOSTA!

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

P*skarteluhaaste #66

No niin. Nyt on sitten koukahdettu kortteihin ja alettu ottaa haasteita vastaan. Aika hauska askarrella tälleen "sääntöjen" mukaan, tosin tässä haasteessa oli aika väljät haasteet: maksimissaan neljä koristetta. Ja kun minä tykkään hyvin yksinkertaisista jutuista enkä ollenkaan turhista rönsyistä, niin tämähän oli helppo. Aloin itse asiassa revitellä ja laitoin tosiaan neljä koristetta (kolme timangia ja yhden nauhan).

lauantai 20. marraskuuta 2010

Muutama käsityö

Kolmas tuotantokausi Frendejä katsottu, ja samalla valmistui pari käsityötä. Harmaa huivi on ollut kesken ainakin vuoden. Tuo virkkausvaihe on nopea ja mukava, mutta hapsujen leikkaaminen on rasittavaa, mutta sainpahan senkin viimein tehtyä. Huivi on aika pieni, sellainen joka mahtuu takin alle. Lanka on jotain akryyliä tai vastaavaa. Mulla on samanmoinen huivi isompana violettina (ihan seitsemän veljestä langasta) ja nyt eräs ystävä pyysi isoa harmaata huivia (koska hän on hukannut valkoisen, jonka sai aikoinaan eräältä toiselta ystävältään). Sellaisen lupasin siis värkätä.



Toinen valmistunut työ on harmaa pipo koulukaverille. Samanlainen kuin mulla itselläni punaisena. Sisko tilasi samanlaisen violettina.



Lisäksi olen tehnyt pari pikkuliinaa lisää ja laitan niistä kuvan, kunhan saan tärkättyä ja laitettua ikkunaan.

Nämä mainitut tilaukset eivät sitten tarkota sitä, että ottaisin vastaan jotain tilaustöitä. :D Miehelle läksi just lapaset tekoon ja minun tahdillani joku töistä saattaa jäädä kesken odottamaan joulua 2011!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Hyviä elokuvia ja lumitähtönen

Olin eilen illalla kylässä sukulaisissa toisella puolella kaupunkia. Olikin oikein mukava lauantai-ilta kahden loistoelokuvan parissa. Ensin katsottiin Gilbert Grape ja sen jälkeen Fucking Åmål. Loistokuvia kumpikin.

Tänään on ollut vähän saamaton päivä. Päässä on ollut kovasti kaikenlaisia ideoita, mutta oikein mihinkään en ole saanut tartuttua. En edes haettua varastosta tyhjiä lasipurkkeja. Lopulta istahdin keinutuoliin viltteineni, pistin Frendit pyörimään ja virkkuukoukun laulamaan. Sain aikaiseksi pienen valkoisen liinan, jonka äsken tärkkäsin. Näitä valkoisia liinoja on tarkoitus tehdä enemmän ja ripustaa niitä sitten ikkunaan lumitähdiksi. Tai vaikka joulukuuseen.



Liina on siis ihan valkoisesta puuvillalangasta ja noin 11 senttiä halkaisijaltaan.

Laitanpahan tähän samaan postaukseen kuvia myös ihanista joululeimasimista, joita hankin tuossa taannoin. Olen väkerrellyt jo joitain joulukortteja niistä, mutta en näytä niitä, kun en tiedä kenelle mikäkin kortti lähtee.



Aika pieni on kuva, eihän noista paljoa selvää saa. Mutta tihrustakaa!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Pimeät illat




Kukkanen ja torkut

Syksy on pimeä ja väsyttävä. Blogin päivitys ei ole oikein onnistunut viime päivinä, jotain hämminkiä oli yhteyksissä enkä saanut ladattua kuvia. Parempi yritys.

Kävin viikko sitten lain-mukaan-siskoni luona neuvomassa virkkaamista. Minä sain tällaisen pienen violetin näprättyä. Jatketaan seuraavalla kerralla. Tällaisia pikkukukkia voipi kiinnitellä pipoon tai takin rintapieleen. Mitähän muuta niillä voisi tehdä? Tänään aloitin lumitähden tekemisen, mutta en päässyt kovin pitkälle. Niitä haluan tärkätä ja laittaa ikkunaan roikkumaan. Jos saisi useamman valmiiksi ennen joulua.



Työkaveri suositteli kesällä äänikirjoja. Nyt viimein sain lainattua kirjastosta sellaisen. Valikoima ei ollut kovin laaja ja otin Tervon Koljatin, joka siis kertoo Suomen pääministeristä. Kuuntelin ensimmäisen levyn alun ja säpsähdin hereille juuri kun ensimmäinen levy (reilun tunnin pajatuksen jälkeen) oli lopussa. Ei tainnut olla minun juttuni. Ei ainakaan niin, että menee sohvalle peiton alle silmät kiinni kuuntelemaan.

torstai 4. marraskuuta 2010

Neljän juuston makaroonilaatikko

Vuosia sitten tajusin, että minun olisi hyvä istua (tai maata) puolisen tuntia joka päivä paikallaan tekemättä mitään. Siis ei mitään telkkarin katsomista tai musiikin kuuntelua tai meditoimisen yrittämistä. Ihan vaan istua, olla ja rauhoittua. Miten sitä rakentaakaan elämästään niin kiireistä, että ei ehdi mitään. Hyvä, että muistin nyt tuon oivallukseni. Tämä pimeä vuodenaika on juuri oivat hetki ottaa käyttöön vanha tuttu keino.

Laitoin juuri neljän juuston makaroonilaatikon uuniin ja televisiossa pauhaa joku sota. Todennäköisesti toinen maailmansota DVD:ltä. Minä olen viettänyt viime päivät pääsääntöisesti Central Perkissä. Frendien tahtiin voi sopivassa suhteessa itkeä ja nauraa. Naurua vähän enemmän kuin itkua.

Voikaa hyvin!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Heihei naamakirja

Hesarissa oli juttu, miten Facebook on vuotanut tietoja mainostajille. Jätin lehden pöydälle ja menin Facebookiin tarkistamaan omia asetuksiani. Vaikka olen tehnyt sitä monta kertaa, niin aina siellä tuntuu olevan jotain yllätyksiä. Lisäksi en ole löytänyt mahdollisuutta poistaa moniakaan asioita. Kuten sellaista, että mukamas tykkään jostain takapuolenpussausryhmästä. Tai jotain vanhoja linkkejä. Sovelluksia onnistuin poistamaan yksi kerrallaan ja silti niitä tuli lisää, vaikka en tehnyt mitään. Muistiinpanoja pystyi kai poistamaan vain yhden kerrallaan.

Minua alkoi ärsyttää koko juttu. Lopulta alkoi ärsyttää niin paljon, että päätin poistaa koko tunnuksen. Jos poistaa tunnuksen siitä kaikkein loogisimmasta napista (poista käyttäjätunnus), niin profiili ei vaan näy kenellekään. Mutta siellä ne kaikki tiedot ovat odottamassa sitä, että kirjautuu uudestaan sisään. Pienellä etsimisellä löysin sitten mahdollisuuden poistaa tunnus kokonaan. Nyt, jos en kirjaudu 14 päivään Facebookiin, niin profiilini ja siihen liittyvä materiaali poistetaan.

Jätin heihei-viestin ja ilmoituksen, että minut tapaa tosielämästä. Sain ensimmäisen tekstarin muutamaa minuuttia myöten. Nyt jään odottamaan postikortteja! :D Katsellaan, että tarvitsenko Facebookia oikeasti johonkin, vai onko se vain aikasyöppö. Mutta tällä hetkellä tuntuu mukavan anarkiselta (ja onkohan se jo vähän säälittävää: nykyajan anarkisti ei ole facebookissa??).