Piiiitkä viikonloppu

Ylimääräiset vapaapäivät ovat kivoja. Torstaista maanantaihin vapaata! Torstaina läksin Tampereelle. Tykkään junamatkoista, mutta 1,5 tunnin junamatka on oikeastaan niin lyhyt, että siinä ei paljoa pääse nautiskelemaan. Sitä vaan istahtaa kyytiin, näyttää lipun konnarille ja kohta onkin perillä.

Perillä olikin hurjan hauskaa. Ystäväni oli suunnitellut oikein mahtavan vierailun. Käytiin Papruksessa (askartelukauppa) ja todettiin netin ääressä, että suurin osan asioista saa halvemmalla jenkeistä tilaamalla. Mutta kivoja asioita ostelin, muun muassa perhonen ja lintuhäkki -stanssit. Niitä olen jo testaillut, yhtään korttia ei ole vielä valmistunut.

Sitten kutistelimme muoveja ja minä tein ensimmäiset korvakoruni. Vino torni piti tehdä kahteen kertaan, kun kissa järsi ensimmäisen. Mutta jostain kohtalon oikusta toisestakin tornista tuli vino. Sen siis kuuluu olla vino. Kutistelimme yhtä sun toista muutakin ja todennäköisesti hankin muovia kotiinkin. Sen verran hauskaa (ja myös nopeaa) se oli! Minulla on siis tuollainen Eiffel-torni -leimasin, ja ajattelin, että muutkin maailman nähtävyydet voisivat hyvin sopia korviksiksi: Big Ben, Pisan torni ja miksei vaikka Helsingin rautatieaseman veistokset.




Reissussa kuuluu tietenkin syödä hyvin. Ja sen teimme. Pyynikin näköalatornista saa parhaat munkit, kotosalla tarjoiltiin niin makeaa kuin suolaistakin piirakkaa. Lähtöpäivänä kävimme vielä nepalilaisessa. En tiedä, miten nepalilainen eroaa intialaisesta, mutta kermakastike ja naan-leipä veivät kielen mennessään.

Viikonloppu oli niin pitkä, että ihanan vierailun jälkeenkin (kiitos P!) jäi vielä aikaa olla kotona: askarrella vähän, ulkoilla paljon, grillailla ja vähän moottoripyöräillä. Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on ollut sama pyörä yhdeksän vuotta ja nyt menin ensimmäistä kertaa kyytiin. Suurta hinkua ei ole ollut, joten en ole innolla haalinut varusteitakaan. Mukavaa se oli. Pelkään kaikkia härveleitä, mutta huristeltiin rauhallisesti, niin ei pelottanut ollenkaan!

viikonloppuna

Viikonloppuna käytiin Lahdessa. Piipahdettiin vauvavatsaisen ystävän luona ennen kun mentiin katsomaan vapaaotteluita. Mielenkiintoisia kamppailuita. Miehen mielestä huudan niin kovasti, että korviin koskee.

Yötä oltiin vanhemmilla. Meille tarjottiin minun tekemää pannukakkua. Aika ovelia! :D

Kevään merkkejä

M

Kävimme eilen vähän pyöräilemässä: ajoimme Palokan kautta kauppaan. Mies ei älynnyt ottaa hienoa gps-laitetta mukaan (joka on mun sedältä lainassa, toimii uuden sykemittarin kaverina), joten emme voineet reitin jälkeen katsoa, miten pitkä matka oli jne. Ei se mitään. Minä näin kivoja asioita: pari kärpästä, hämähäkin (en ajanut sen yli) ja leskenlehtiä. Ne ensimmäiset leskenlehdet ovat tuossa samassa kuvassa toisen varman kevään merkin kanssa.

Näin myös ikävän asian: ison kuolleen kissan.

Yritin käydä etsimässä takkia. Hartiani ovat kasvaneet liian suuriksi viime kevään kevättakkiin ja lisäksi tarvitsisin myös jonkinlaisen ulkoilutakin (kuoritakin tms). Olin käynyt Halosella ja aiemmin, eilen sovitin muutaman takin cittarissa, kävin Stadiumissa ja Sokoksella ja sitten meni hermo. Menin Suomalaiseen kirjakauppaan hankkimaan leimasimille säilytysratkaisua. Päädyin kansiomalliseen vaihtoehtoon. Helpottaa elämää kummasti.




Huomenna on palmusunnuntai, mutta me emme ole kotona. Sen sijaan virpojat tulevat tänään, ihan pian. Virpojille tein korit, joissa on munia. Yksi noista lähtee kiitoksena ystävälle, joka kävi hakemassa meille liput tämän illan vapaaottelumatseihin.

Lahti-Jyväskylä -oikoradasta

Osa meistä kannattaa varauksetta oikoradan rakentamista Lahti-Jyväskylä -välille. Minustakin olisi kiva, jos Jyväskylästä pääsisi nopeasti junalla Lahteen, mutta ehkä pelkkä "kiva" ei riitä. Tällä hetkellä sinne pääsee bussilla kerran vuorokaudessa vähän yli kahteen tuntiin (keskellä yötä), muuten matkaan menee yli 2,5 tuntia. Oikorata lyhentäisi junamatkaa Jyväskylästä Helsinkiin kahteen tuntiin, kun nyt nopein vuoro kulkee 55 minuuttia hitaammin.

Oikorataa on perusteltu ympäristösyillä. Kuka siirtyy auton käyttäjästä junan käyttäjäksi 55 minuutin vuoksi?

Jos menen yksin pk-seudulle, niin menen todennäköisesti junalla. Jos menemme kahdestaan, niin valitsemme auton. Yksi normaali junalippu maksaa 54 euroa suuntaansa, opiskelijalta puolet. Emme todennäköisesti hengaile vain steissillä, vaan viimeksi kävimme niin Tapiolassa, Konalassa kuin Vantaan perukoillakin. Seutulippu meiltä kahdelta maksaa vähän reilut 7 euroa per suunta (toisella kortti, toisella ei). Jos matkoja tulee kolmessa päivässä enemmän kuin neljä, voisi ostaa myös kolmen päivän matkailijalipun á 24 euroa. (Tähän yhteishintaan saimme viime syksyksi häämatkalennot Riikaan :P)

Matka esimerkiksi Tapiolan yöpaikasta Pitäjänmäen tapaamiseen kestää julkisella noin 50 minuuttia ja henkilöautolla 20 minuuttia. Jos käymme kuudessa paikassa viikonlopun aikana, niin voimme helposti viettää viisi tuntia julkisissa (kaukojunamatkojen lisäksi).

Minä olen sen verran "hippi", että siedän jopa tuon vaivan ympäristön vuoksi. Joku voi olla niin "hippi", että sietää julmetun rahan menon ympäristön vuoksi. Mutta onko joku niin hippi, että sietää sekä rahanmenon että vaivan, jos vaan pääsee Helsinkiin 55 minuuttia nopeammin? Etenkin kun VR:n maine toimivana kuljettajana ei ole kovin muikea. Kaksi tuntia työmatkana on niin pitkä että ryhmä lienee marginaalinen.

Jos yli 900 miljoonaa euroa maksava oikorata todella rakennetaan (läpi Natura 2000- ja tärkeiden pohjavesialueiden), niin toivottavasti niitä hippejä todella löytyy. Sillä junalippujen hinnat eivät ainakaan pääse laskemaan.

Esiselvityksen mukaan oikorataa ei ole järkevä rakentaa.

Kotopäivä

Eilinen meni suunnilleen näin: siivoilin, askartelin, kävin siskon luona mokkapalalla, kävin spinning-tunnilla, tein itse mysliä ison laatikollinen (tosin jatkoin sitä eräällä hyvällä kaupan myslillä). Illalla menin sänkyyn ja luin muutaman sivun John Naishin Riittää jo -teosta. Se käsittelee sitä, miten tässä maailmassa on kaikkea liikaa. Kirjoittaja kertoo, että heillä ei ole televisiota. Sitten hän kirjoittaa: Kate ja minä emme suinkaan vietä iltojamme askartelemalla tai sekoittelemalla uudenlaisia yhdistelmiä eri myslilaaduista. Repesin nauruun.

Siihen on hyvä päättää kotoinen sunnuntaipäivä.

P*skarteluhaaste #85

Tällä namirasialla osallistun tämän viikon haasteeseen En tiedä, tajuaako tuosta kuvasta mitään, mutta rasia on siis hauskanmuotoinen: suuaukko on tasasivuinen kolmio, samoin pohja, mutta ne ovat eri vaiheissa eli muodostavat yhdessä tavallaan kuusisakaraisen tähden. Olisi varmaan pitänyt kuvata ennen koriste-etiketin kiinnittämistä.

Rasiasta tulee tosi jämäkkä, vaikka se onkin tehty skräppipaperista. Ja ennen kun joku kysyy, että olenko ihan itse keksinyt, miten tuo taitellaan, niin vastaan TOTTAKAI! (pientä apua olen saattanut saada tästä videosta :D)

Sitten vinkkaan myös stanssaajia. Kukka on tehty talouspaperista. Olen taitellut paperin nelinkerroin ja stanssannut siitä kukkia. Tähän kukkaan olen laittanut glossya päälle, mutta kukista tulee kauniita myös ilman mitään ainetta.

Loistavia löytöjä

Ihmeteltiin, kun en ollut postannut kirpparilta löytämiäni esineitä. Niinpä esittelen tässä nyt kaksi viime aikojen löytöä.

Olen säilyttänyt 12x12 -tuumaisia papereita päällekkäin hyllyllä. Se on olla äärimmäisen huono säilytystapa: jo leikatut/käytetyt arkit repeytyvät tai taittuvat helposti ja lisäksi olen joutunut ottamaan esille joka ikisen paperin, että löydän juuri sen mitä haluankin. Olen pitkään etsinyt lehtikotelon tapaista esinettä, joka olisi siis vähintään 12 tuumaa (eli reilut 30 senttiä) syvä. On tuntunut mahdottomalta. Sitten löysin kirpparilta tämän, joka on paljon enemmän kuin osasin edes toivoa. Pelkäsin, että lokerot ovat tasan 30-senttisiä, jolloin paperit eivät olisi mahtuneet, mutta ostin sen silti. Mutta tämä on kuin luotu skräppipaperien säilytykseen: se on vielä aavistuksen isompi kuin paperit, joten ne ovat mukavan väljästi ja selaili onnistuu helposti. Siinä on kaksi lokerikkoa: toinen valmiiksi stanssatuille papereille ja toinen leikattaville. Toiseen etukoloseen laitoin sakset ja mattoveitsen ja viivotin pitää vielä paperit pystyssä, joten ne eivät pääse taipumaan. Keskelle laiton nyt kimalleliimoja, mutta ei se sitä varten ole täydellinen. Saa nähdä, mihin tarkoitukseen tuo etuosa muotoutuu. Esineen täydellisyyttä lisää vielä ne seikat, että se on siisti, vaneria eli ei voi mennä rikki ja hinta: tämä maksoi 2 euroa!

Tämän löysin Forssasta. Aika hauska teline korteille. Se oli kulahtaneen valkoinen, ja maalasin sen spraylla mustaksi.

Äitienpäivä kortti mummolle

Mummoni mielestä on kummallista, että ihmiset lukevat ruokalistan netistä ennen kun menevät ravintolaan. Tai että hän voi vilkutella kotikaupungin torin laidalla olevalla kameralle ja isäni näkee hänet netissä. Hänestä on varmaan myös kummallista, että minä laitan kuukautta ennen äitienpäivää kuvan kortista, jonka aion lähettää hänelle. Mutta veikkaan, että ei ole pelkoa, että hän tulisi sitä täältä katsomaan etukäteen!

Osallistuin tällä kortilla Sinellin kuukausikisaan.

BINGO! haaste #6

Tämän viikon bingoruudukosta vetäisin kulmarivin: lintu, nauha ja vintage. Vintage on vain fiiliksessä (ja sepia glossyssä :D), toivottavasti sopii. Ruskean tausta olen tehnyt linnulle seuraavasti. Vetelin kohtuullisen reippaalla kädellä, siis sienellä, distress ink -musteita (paria eri sävyä), suihkutin päälle vähän vettä ja laitoin folion väliin niin, että foliossa oli luonnostaan vähän ryppyjä (ei siis ihan rutisteltua, vaan muutama viiva vain) ja sitten silitin. Siitä nuo viivat. Kuivaa kartonkia sitten värjäsin vielä vähän reunoista lisää ruskealla ihan perinteisesti sienellä pyörittäen.

Klassikoita

Kävimme eilen katsomassa aivan loistavan elokuvan: Kuninkaan puhe. Oli niin hulvattomia roolisuorituksia, että nauroin hyvin makeasti! Ja tietenkin myös vähän itkin. Suosittelen.

Illalla yritettiin keksiä maailman kirjallisuuden suurimpia klassikoita. Tässä kohtaa minun on myönnettävä sivistymättömyyteni, koska maailman kirjallisuuden klassikoiden kohdalla on aika pitkä viiva. Kerran ajattelin lukea -jonkin tahon mukaan- viime vuosisadan merkittävimmän teoksen: Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Menin kirjastoon todetakseni, että sehän on kymmenosainen romaanisarja! Lainasin jopa ensimmäisen osan, mutta eihän siitä mitään tullut.

Ehkä lähimpänä klassikoita ovat Albert Camus'n Sivullinen, William Goldingin Kärpästen herra, Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys ja sitten on pakko mainita vielä Halldor Laxnessin Salka Valka, koska se on jäänyt mieleen elämäni ankeimpana lukukokemuksena. Valitsin kirjan lukiossa sen takia, että Salka Valka kuulosti mielestäni jotenkin hauskalta. Ei ollut. Kolme ensimmäistä olen lukenut ihan omasta mielenkiinnostani.

Mutta suositelepa minulle suuri klassikko, joka kannattaisi lukea!

Meillä saa askarrella

Eilen meillä kävi taas pikkuvieraita. Soittivat vielä etukäteen, että saako ottaa mukaan hillopurkkipelin. Nolo myöntää, mutta inhoan useita lasten pelejä. Kimbleä eniten, mutta myös muita, jotka ovat ihan hölmöjä. Hillopurkkipeli on ihan kiva.

Lapset tykkäävät askarrella ja big shot on hauska laite heidänkin mielestään. Tällaiset kortit syntyivät eilen:

Sitten olin luvannut lapsille, että tehdään kananuggetteja ja ranskalaisia. Olin unohtanut koko asian ja mulla oli vain palapaistia. Luulen, että ei olisi mennyt läpi, joten piti vielä erikseen käydä kaupassa. Lapset tykkäävät nuggeteista älyttömästi ja myös niiden tekemisestä. Jos sinulla on lähipiirissä lapsia, jotka eivät ole saaneet tehdä nuggetteja, niin haastan tekemään niitä tänä viikonloppuna.

Tarvitaan maustamatonta broileria pihveinä, paketillinen suolakeksejä, kananmuna tai pari, vähän pippuria, voita tai öljyä eikä juuri muuta. Suolakeksit laitetaan pussiin ja kaulitaan (tai hakataan kaulimella) jauhoksi ja laitetaan yhteen astiaan. Nelivuotias osaa tehdä sen. Sekaan vähän pippuria myllystä. Kaksivuotias osaa tehdä sen. Kana pilkotaan sopivankokoisiksi palasiksi, ei kannata sipeltää liian pieneksi. Kolmekymppinen osaa tehdä sen. Kananmuna rikotaan yhteen astiaan. Kuka tahansa osaa tehdä sen kolmekymppisen avustuksella. Sitten alkaa hauskin vaihe: eli dipataan kanapala ensin kananmunaan ja sitten suolakekseihin. Lapset osaavat tehdä sen paremmin. Viimeisenä paistetaan pannulla (voihan ne uuniinkin laittaa). Kolmekymppinen osaa tehdä sen. Koko ajan muistutetaan, että sormia ei saa laittaa suuhun. Kaksivuotias osaa sen.

Nautitaan hanskalaisten ja runsaan ketsupin kanssa. (Jos suolakeksien suolan määrä kauhistuttaa, niin en usko, että on huolta. Paketillisessa keksejä on 2,6 grammaa suolaa ja siitä määrästä tuli nuggetteja ainakin kuudelle ihmiselle. Meillä jätetään kuitenkin sitten vielä suola pois lasten hanskalaisista.)

kevätsuunnitelmia

Minusta on hurjan hauskaa, kun sisko ja lapset asuvat ihan naapurissa. Tänäänkin koko konkkaronkka tuli kylään miihahousuissa. Tosin toinen kakaroista kaatui paluumatkalla sitten sisähousuissa ja jäi maahan makaamaan. Olisi voinut olla kivempaa ulkovaatteissa.

Tällä viikolla on edessä kädentaito- ja antiikkimessut. Lähinnä olen askartelukauppoja menossa katsomaan, mutta kyllähän sieltä voisi jotain kivaa kotiinkin löytyä. Ensi viikolla viikonloppuna menemme sitten Lahteen katsomaan ammattilaisvapaaottelua. Toivottavasti on kiinnostavaa. Tässä erään kerran kun olin katsomassa kamppailu-urheilua, niin illan pääotettelu loppui muutamassa sekunnissa.

Sitten taitaakin olla pääsiäinen ja menen sinne ystävän luo kyläilemään ja tapaamaan kissoja. Nuorempi heistä onkin uusi tuttavuus. Tietenkin isoksi kasvanut sekin rontti!

Siinä onkin tämän kuun viikonloput, niin vaan aika juoksee.

Toukokuussa olemme sitten lähdössä viikoksi Sloveniaan. Odotan sitä innolla. Slovenia ei taida olla kovin suosittu matkailukohde, ainakaan kirjastossa ei ollut kovin montaa (juuri yhtään) opusta aiheesta. Onneksi meillä on oma matkaopas sitten paikan päällä!

Hauska viikonloppu

Minulla oli viikonloppuna vieras. Olipa mukavaa! Perjantaina tein sacher-kakun. Oli tosi hyvää, mutta kovin kaunis kakusta ei tullut. Illalla sitten syötiin herkullista kanasalaattia ja namnam-voileipiä grillistä.

Perjantain ohjelmaan oli suunniteltu Suuri väittelyilta, mutta en hakenut lippuja etukäteen enkä tajunnut, että se myydään loppuun. Ei siis menty, vaan käytiin piipahtamassa Amarillossa drinkeillä.

Lauantaina shopattiin niin pitkään, että pudottiin. Niin kirppareilla kuin kaupoissakin. Elokuvissa käytiin myös, Elokuu sai minulta 1,5 tähteä.

Sunnuntaina lähetettiin vieras matkaan ja käytiin iltapäivällä messuilla, kirjoja, vapaa-aikaa (pitäen sisällä kaikenlaista) ja puutarhaa. Mukaan tarttui yksi pokkari, suklaata ja kookosvettä. Mies hankki muun muassa Täällä pohjantähden alla -trilogia yksissä kansissa aiemmin junaan unohtuneen tilalle.

Messujen jälkeen kävin spinningissä, pitkästä aikaa. Ja oli hurjan kivaa. Pitäisi käydä useammin.