Sitten kävelimme kaupungin halki Moderna Museetiin, jossa oli siis esillä Turnerin, Monetin ja Twomblyn teoksia. 1800-luku on suosikkivuosisatani maalaustaiteessa. Turner ja Monet ovat kumpikin vanhoja tuttuja, mutta ainahan niitä mielellään katselee. Etenkin Turnerin töitä jaksaa ihmetellä kerta toisensa jälkeen: ensin on vain tunnelma, uskomaton taito kuvata valoja ja sitten ihmettelee, että miten en muka ensin huomannutkaan, että tuossahan makaa mies ilman paitaa! Twomblystä en sano mitään. Samalla reissulla näimme piparitaloja Arkkitehtuurimuseossa, samassa rakennuksessa.
Joulu näkyi Tukholmassa joulutoreilla, jouluvaloina (matkatoverini mukaan Tukholman valot voittivat kaikki Suomen jouluvalot noin kuusi-nolla) ja tietenkin kaupoissa. Yritin etsiä askartelukauppoja huonolla menestyksellä. Vanhassa kaupungissa kävin Ljunggrens Pappershandel -nimisessä, suloisessa paperikaupassa, mutta ei siellä ollut minulle mitään ostettavaa. Scrapparazzi-nimistä kauppaa ei löydetty, mutta siihen oli syynsä. Olin etukäteen katsellut, että missäpäin ehdimme käydä ja olin ajatellut, että tuon kaupan suunnalla ei ehditä käydä. En ollut kirjoittanut tarkkaa osoitetta ylös, oli vain kartalla summittainen pallura. Skapa Hobbyn ohitse käveltiin, mutta se on lopettamassa ja oli perjantaina suljettu. Hyllyt olivat jo tyhjännäköisiä, mutta kaikki olisi ollut hirvittävässä halvennuksessa. Viimeiseksi jätin ison Panduron, joka on toki tuttu nimi ja ajattelin, että sieltä nyt löytyy jotain peruskivaa. Oli todella suuri pettymys; kortti-, paperi- ja leimailuaskarteluun oli tarjolla vähemmän juttuja kuin perustiimarissa. Ostin yhden avainleimasimen, kimalleliimaa, kukkia ja ruskeita korttipohjia, ihan vain siksi, että olisin jotain ostanut. Hintatason mittarina voin käyttää vaikkapa Distress Inkin musteita, jotka maksoivat 69 kruunua (eli 7,64 euroa). (DI:n musteet maksavat siis Sinellissä 5,90, jossain askartelukaupoissa jopa 6,90; mutta minä tilaan ne Jenkeistä yleensä noin kolme-neljä euroa postareineen.)
Listalla olisi ollut vielä Helens present och papper sekä Pyssloteket, joka kumpainenkin olisivat varmasti olleet Panduroa parempia.
NK-tavaratalosta matkatoverini osti lapselleen vaatteita ja minä ihastelin lastenosaston suloisia, isoja peltileluja. Söderhallerna oli ehdottomasti paras kauppahalli, jossa käytiin. Ulkopäin näytti kulahtaneelta uimahallilta ja kun emme tienneet, että mikä se edes on, niin melkein ei menty edes sisään. Sisältä oli todella siisti, uusittu, mutta tunnelmallinen kauppahalli. Yläkerrassa oli vielä englantikauppa, josta toin Hula Hoopseja tuliaisiksi! Muut tuliaiseni olivatkin aika suklaapainotteisia.
Söimme hyvin. Central hotelin aamiainen oli hyvä, hotellin lähellä illallistettiin mukiinmenevässä ravintolassa pastaa (tosin erään naapuripöydän tapakset näyttivät paremmilta) ja hyviksiä syötiin monessa paikassa.
Matkan tympein osuus oli vastassa lentokentällä. Iltapäivällä oli ollut sähkökatko ja lennot vähän myöhässä. Yksi lento oli sitten vähän enemmänkin myöhässä, ja meidän lento lennettiin lopulta illan viimeisenä lentona reilut neljä tuntia myöhässä. Myöhästyimme tietenkin suunnitelluista busseista. Kun kone rullaili kentällä ja tajusimme, että meidän pitää mennä vielä bussilla terminaaliin, kello oli 18 minuuttia vaille kaksi. Bussi läksi terminaalimme edestä viittä vaille kaksi. Onneksi emme laittaneet mitään ruumaan ja kun pistettiin vähän juoksuksi, niin ehdimme kuin ehdimmekin bussiin. Seuraavaa olisikin pitänyt odottaa reilut 2,5 tuntia.
Matkalla mietimme, miten tylsä juttu nykyään on se, että kaikkea saa nykyään kaikkialta. Lapsena laivalla käyminenkin oli suuri juttu, kun Tobleronea ja vadelmaveneitä ei saanut Suomesta. Nyt Helsingissä ja Tukholmassa on pitkä liuta samoja kauppoja, Prahassa ei voinut välillä kauppojen nimikylttien perusteella tietää, onko Lontoossa vai missä. Harmi.
Ja tässä sama kuvin, jos et jaksanut lukea sepustusta! (Suosittelen klikkaamaan kuvat isommiksi, niin näetkin jotain.)
