Huivi

Meillä oli aikamoinen haipakka eilen, kun sisareni oli ulkoistanut lapsensa synttärijuhlat meille. Aamupäivällä tulivat minun vanhemmat ja toivat mukanaan harvinaisen vieraan eli mummoni. Sitten saapui siskoa, siskon kaveria ja lapsia sekä setä ja osa perheestä. Oikein hauska päivä. Minä leivoin vain pullaa ja tarjosin ruokaa, mutta siskoni oli tehnyt oikein hyvät kakut: mutakakkua ja baileyskakkua. Jälkimmäisestä oli unohtanut sokeri pois, mutta hyvää oli silti.

Sain äidiltä joululahjaksi Pirtin Kehräämön lankaa ja tein siitä huivin. Huivi valmistui jo ajat sitten, oli vain päättämistä ja päättelyä vaille. Tein sen tänään ja nyt huivi pääseekin käyttöön. Lanka on ihanantuntuista ja todella kauniisti värjätty. En jaksa kikkailla tuon kuvan kanssa. Vähän liian siniseltä näyttää tuo violetti. Mutta tuonnepäin.

Ilman rahaa

Hertta virittelee Uusi musta -blogissa keskustelua siitä, voiko ilman rahaa elää. Siis voihan sitä, mutta haluaako. Minä en haluaisi. Haluan pitää elämäni yksinkertaisempana. Laitamme säännöllisesti muutamille tahoille rahaa tililtä menemään enkä haluaisi luopua niistä asioista. Asuntolainan lyhennys pankille, yhtiövastike, sähkö, televisiolupa, vakuutukset. Nämä ovat nyt varmasti niitä tahoja, jotka eivät ota maksuksi vastaan sipuleita, perunoita tai itsetehtyjä kortteja. Apteekissa tarvitsee rahaa, ylioppilaskunnan vuosimaksu on maksettava euroilla eikä elokuvateatteriinkaan tai Rammsteinin keikalle niillä perunoilla pääse.

Meillä ei ole lehmää. Entä jos lähin maitokauppias ei halua vaihtaa maitoaan palstamme antimiin, mihinkään minun näperryksiini tai mihinkään minun tai mieheni taitoihin tai aikaan. Entä jos hän huolii vain kananmunia tai karatetunteja. Jos hänellä on jo kaikkea mitä haluaa noita kahta lukuunottamatta ja sattuu vaan olemaan niin jääräpää. Ja meillä ei niitä ole. Siitä vaan etsimään joku kanafarmari tai karateka, joka huolii maan mainiota hopeasipuleitamme vaihdossa. Ihanan yksinkertaista.

En ymmärrä, mikä hinku joillain on elää ilman rahaa. Mikä sen tarkoitus on? Ei raha tee elämästä monimutkaista tai ahdistavaa. Rahaan rakastuminen tekee. Liika raha tai rahattomuus voi tehdä. Liika kuluttaminen voi tehdä. Ylipäätään suhde rahaan voi tehdä. Mutta ei itse raha. Se helpottaa elämää maailmassa, jossa kaikki eivät ole itsenäisiä yrittäjiä. Raha säilyy paremmin kuin voi tai kapakala ja on kevyempää kantaa kuin oravannahat. Rahattomana eläminen on minusta vähän kuin "ei saa astua viivoille" -leikki. Se voi olla jonkun mielestä kivaa, sitä voi pitää haasteena, mutta ei siinä oikeastaan mitään järkeä ole.

Vaalituloksia

Minusta on jotenkin jännä katsoa, miten erilaisia kuntia Suomessa on. Esimerkiksi satakuntalainen kaupunki Kankaanpää. En ole koskaan käynyt siellä, tiedän ainoastaan Kankaanpään Mailan (pesäpallojoukkue). Väyrysen kannatus 23,5% ja Soinin 17,6%. Asukasmäärältään hiukan suuremmassa Loviisassa edellä mainittujen herrojen yhteenlaskettu kannatus jää noin 17 prosenttiin. No, siellä puhutaankin ruotsia, ja Biaudet keräsi joka kuudennen äänen. Kauniaisissakin puhutaan ruotsia ja siellä Biaudet'n äänimäärä on myös iso. Tosin kauniaislaiset olisivat valinneet Niinistön suoraan presidentiksi. Peräti 75 (1,3%) äänestäjää äänesti Arhinmäkeä.

Tai Lapinlahti Pohjois-Savossa. Väyrynen on tietenkin ääniharava (32,8%), kun maalla kerta ollaan. Soini reilut 13% ja Essayah yli 7% (taitaa liittyä kävelyyn tämä luku).  Ketkä ovat ne kuusi ihmistä, jotka äänestivät Biaudet'ta Rautavaaralla? Samassa kunnassa Arhinmäki sai melkein tuplasti ääniä verrattuna Haavistoon.

Enää ei voi kirjoittaa. Sisko tuli höpöttämään vaaleista. Käykää katsomassa itse.

Erikoinen kuva

Tässä on yksityiskohta muutama päivä sitten tekemästäni kortista. Esittelin kortteja tänä aamuna miehelleni. Hänen mielestään kuva oli hiukan omituinen: pöydällä iso pöytäliina, sen päällä jokin pyöreähkö olio (oliolta näkyy toinen silmä ja nenä), jolla on kaksi kättä. Toista kättä suutelee joku nainen ja toinen käsi on ylöspäin ojennettuna ja siinä on jokin soikio esine.

Harjoittelua

Ilmoittauduin tosiaan Intohimona Skräppäykseen -tapahtumaan. Marraskuussa tein kaksi leiskaa ja siihen se sitten jäi. Nyt tuli mieleen, että pitäisi taas vähän harjoitella ennen kun menen sinne tapahtumaan ihan hoomoilasena.

Skräppisivun tekeminen on mukavan erilaista kortteihin verrattuna. Pinta-alaa on moninkertaisesti (tämä on 12x12 tuumainen), joten siinä saa hetken miettiä, mitä haluaa sivulleen laittaa. Ajattelin aluksi skräppäillä ei-niin-tärkeitä-kuvia, elämän h-hetkiin tartun vasta sitten, kun on kertynyt vähän osaamista enemmän.

Askartelussa on sellainen huono puoli (ainakin rahanmenon kannalta), että koko ajan on jotain uutta ostettavaa. Joko on tullut jotain uutta markkinoille, tai sitten vaan on itse löytänyt jotain uutta, mitä ei ole ennen nähnyt tai sitten tekee jotain uutta ja tulee tarve jollekin uudelle. Nyt tarvitsisin kansion ja taskut noille skräppisivuille.

Tähän olisin voinut keksiä jonkin vähän älykkäämmänkin tekstin.

Taiteesta

Jos minä jään töihin vähän pidemmäksi aikaa (en tee koskaan ylitöitä, vaan ehkä vaan teen enemmän tunteja tai sitten teen tunteja sisään), niin se tarkoittaa tuntia tai kahta. Mies ilmoitti aamulla jäävänsä ylitöihin ja se tarkoittaa ehkä kahdeksaa ehkä 12 tuntia.

Olen vähän seurannut Guggenheim-keskustelua. Minulla ei ole siitä mielipidettä; on hyviä argumentteja puolesta ja vastaan. Se vetää varmasti turisteja (muistakaa taide-hampurilaismatka Tukholmaan), mutta on totta, että arkkitehtuuri ja design ovat "vaikeampia" kuin kuvataide. Joku pelkää, että museo vie mahdollisuuksia kotimaisilta taiteilijoilta ja rahaakin se nielee. Toisaalta, jos meille tulee tänne Guggenheim, niin toista ei Pohjois-Eurooppaan tule. Onhan se vanha ja hyvä konsepti. Onneksi en ole päättämässä asiasta.

Mutta taide kannattaa aina. Täällä Jyväskylässä tulee aika vähän käytyä taidenäyttelyissä. Syksyllä oli maalauksia Keski-Suomesta taidemuseolla, se käytiin katsomassa. Nyt työn alla on Alvar Aalto -museossa käynti. Saa nähdä, milloin sinne eestyy.

JK. Väsynyt pappani nukkui pois eilen.

Väsymys

Minua on viime aikoina väsyttänyt ihan älyttömästi. Eilen oli oikein pirteä päivä, mutta tänään on taas väsyttänyt. Viime yönä ei satanut lunta ollenkaan, mutta silti 20 yli viisi tuli aura-auto. Se aurasi eiliset lumet pihalta pois. Eilen pyöräilin aamulla ennen kahdeksaa ja missään ei ollut käynyt aura-autoa, ei pihassa ei kaduilla. No, parempi myöhään kuin... Viiden jälkeen aamuyöstä ei ole myöhään!

Mutta en minä ole väsynein. Minun isoisäni, pappani, on tosi väsynyt. Kävimme katsomassa häntä sairaalassa sunnuntaina. Hän vaan nukkui. Ei jaksanut herätä ollenkaan. Ehkä hän unessaan löi kämmenet yhteen ja sanoi meille "kaikki hyvin".

Omaan väsymykseeni olen miettinyt, että auttavatkohan ne kirkasvalolamput korviin. Se kuulostaa niin ufolta jutulta. Tosin on aika kallis kokeilu, jos ovat ihan humpuukia. Jossain näin hinnaksi lähemmäs kaksisataa euroa.

Papan väsymykseen ei taida auttaa enää mikään muu kuin nukkuminen.

Oho

Tuli jo kommenttia, että voisi päivitellä tätäkin blogia. Joulu tuli ja meni, vuosi vaihtui ja sitä rataa. Olen ollut kauhean väsynyt. Jotenkin tuntuu, että tänä vuonna tuo pimeys iski pahemmin kuin koskaan. Toinen perheemme jäsen kärsii atooppisesta ihosta, ja tuumimmekin, että ensi vuodeksi voisi pitää mielessä etelänlomaa jonnekin joulukuulle, jos sattuisi olemaan aikaa ja rahaa.

Nyt tuota lunta on ja lisää tulee. Eilen kävin pienellä kävelyllä ja oli tosi kaunista ja kivaa. Muutama pyörää  työntävä tyyppi ei ehkä ollut samaa mieltä, sen verran kärsiviä ilmeitä näin.

Illalla meidänkin kotona katsottiin vaalitenttiä. Oli itse asiassa ensimmäinen tentti, jonka katsoin enkä ole valtavasti muutenkaan televisiosta ehdokkaita seurannut. Asia-asioista ei tässä nyt sen enempää, muutamia lähinnä ulkoisia huomioita.

Sari Essayah on kyllä todellinen poliitikko, parissa puheenvuorossa oli kyllä sanoja, mutta ei ne mitään tarkoittanut. Kansanedustajien vihapuheiden ja Teemu Mäen kissatappovideon (voi tsiisus, miten se voidaankin nostaa esille missä vain!!) pystyy rinnastamaan vain Timo Soini. Tosin Timo Soinin viesti on kyllä tullut selväksi: "minä haluan valtaa".

Täysi-ikäinen ihminen on nainen tai mies. Parikymppisten (äänioikeutettujen!) tytöttely ja pojittelu on mautonta, sillä sanalla voidaan hyvin helposti alentaa ihmisen arvoa. Monissa paikoissa tytöttely/pojittelu on ok, mutta ei eilisessä vaalitentissä. Samassa keskustelussa (asevelvollisuus ja Suomen puolustaminen) ehdokkaiden omat armeijamuistelot olivat ööö... outoja. Heidän lähiyleisönsä oli kuitenkin lukiolaisjoukko, ja Lipponen tarjoaa samaistumiskohteeksi 50 vuoden takaisia inttimuisteloita.

Ihan mukavaa katsottavaa, vaikka olenkin jo valintani tehnyt (ääntäni en ole vielä antanut). Oletko valinnut jo ehdokkaasi?